TIP of the Day: Teollisuus -Internet -Palvelut

Seminaareja pukkaa –etenkin aiheesta teollinen internet. Aihe on kuuma, mikä sinänsä on erittäin positiivista; Suomessakin on herätty (unilukkarina tällä kertaa Pekka Lundmark Konecranesista)! Viimeisimmän seminaarin antina itselleni oli lähinnä huoli siitä, ettei meneillään olevissa ohjelmissa oteta riittävästi huomioon sitä, miten pk-sektorilla ja mikroyrityksissä syntyvät ideat ja siellä oleva osaaminen otetaan käyttöön ja mukaan, kun mietitään uusia liiketoimintamahdollisuuksia. On pidettävä huoli siitä, etteivät suuret toimijat (mukaanlukien julkiset ja puolijulkiset organisaatiot) sulkeudu ‘klustereihinsa’ ja imuroi kaikkea julkista tukea projekteihinsa, vaan päinvastoin pyrkivät voimakkaasti avoimeen innovointiympäristöön, jossa pienempienkin toimijoiden osaamispotentiaali hyödynnetään.

Internetin logiikalla toimiva teollinen ympäristö avaa jatkossa laajoja mahdollisuuksia uudistaa liiketoimintaa. Ohessa muutamia  ajatuksia:

  • Tiedon jakaminen reaaliajassa >> laajempi joukko palveluntarjoajia näkee tarpeen ja voi reagoida
  • GPS ja muut paikannuksen menetelmät >> missä kohde on, miten se liikkuu, minne se menee
  • Anturointi ja analysointi >> historia – tilannekuva –trendit –ennakointi
  • Oppivat koneet ja järjestelmät >> tiedon kumulointi ja jakaminen – kehittäminen/uudistaminen –modernisointi ja versiointi
  • Verkottuminen, erikoistuminen, fragmentoituminen >> toimintoketjujen muutos ja sen osien yksinkertaistuminen – optimointi pitempien toimintoketjujen yli mahdollistuu

 

Peruskysymys, johon ei mielestäni ole riittävästi etsitty vastausta on: Miten teollisen internetin keinoin toteutetusta palvelusta saadaan luoduksi uutta liiketoimintaa? Käänteisesti: Millaisia palveluja asiakkaat tarvitsevat, jotka voitaisiin toteuttaa teollisen internetin tarjoamilla keinoilla?

Avainkysymys tässä on ansaintalogiikka. Usein palveluista laskutetaan tapaus- tai toimintokohtaisesti (transaktio-pohjainen toimintamalli), joka johtaa siihen, että palveluntarjoaja pyrkii minimoimaan palvelun tuottamisesta syntyvät kustannukset ja siten palvelun sisällön kehittämiseen ei panosteta. Korkeintaan pyrkimys on karsia kuluja automatisoimalla palvelu, mutta kysymys kuuluu: Kiinnostaako sijoittaa tähän, kun katetuotto/ transaktio pienenee? Teollinen internet

Palvelukonseptien kehittäminen kokonaispalvelujen suuntaan (value partnership) johtaa siihen, että palvelujen tuottajalle olisi annettava mahdollisuus ansaita tuottamansa lisäarvon perusteella (value added, profit sharing). Tälle puolestaan edellytys on se, että sovelletaan open books –periaatetta; nyt vain on myös palvelujen käyttäjän avattava kirjat, ei vain tuottajan!

Teollisen internetin (IoT) sijainti Gartnerin Hype –käyrällä, jonka eräs seminaarin puhujista esitti, herätti ajatuksia. Perusasiat säilyvät ja ne on kuitenkin ratkaistava ensin, eli kuka palvelee, ketä ja miten; miten siitä maksetaan? Sitten tulevat työkalut.

Hiljainen tieto ja tietotekniikka

Olemme niiden luolamiesten jälkeläisiä, jotka menestyivät kivikauden vaaroissa. Luolamies joka ei ottanut riskejä, vaan toimi oman kokemuksensa tai yhteisönsä mallin mukaan eli pitempään ja sai enemmän lapsia. Näin hänen eloonjäämisen strategiansa koodautui aivoihimme. Ruskeakarhut väistävät ihmistä. Miksi? Yhden teorian mukaan kaikki rohkeat yksilöt on aikojen kuluessa metsästetty, vain arat ovat jääneet jatkamaan sukua. Mitä ilmeisimmin yritysorganisaatio ei voi perustaa hiljaisen tiedon siirtoa uusille sukupolville luonnon valinnalle. Organisaation jäsenille kertynyt hiljainen tieto on pääomaa, jonka hyödyntäminen voi olla yrityksen menestyksen perusta. Jos jokainen sukupolvi joutuu oppimaan samat asiat uudestaan kuin edellinen sukupolvi, niin organisaatio etenee korkeintaan letkajenkan tahdissa – kaksi eteen –yksi taakse.

Kun kyläyhteisön “vanhat” ovat mukana kylän arjessa, niin he voivat jakaa kokemuksiaan. Kun he ovat poissa, niin tietokin on poissa. Työelämässä tämä tiedon siirto voisi onnistua mestari- kisälli mallilla. Luonnollisesti jokaisen organisaation olisi luotava oma toimintamallinsa, mutta perusajatus voisi olla sama. Toimiiko malli 2010 – luvun hektisessä toimintaympäristössä, jossa kaikilla, myös ikääntyvillä työntekijöillä, on liian kiire? Se voisi toimia, jos ikääntyvien työntekijöiden työajoissa joustetaan ja heidän annetaan allokoida aikaa nuorempien ohjaukseen. Muutenkin ikääntyvien työntekijöiden jaksamiseen on hyvä paneutua. Tästä on hyvä esimerkki Oras, joka on muutamassa vuodessa kyennyt nostamaan eläköitymisikää n. 2-vuotta. Tässä on onnistuttu panostamalla ikääntyvien jaksamiseen. Olisiko yksi tapa hiljaisen tiedon siirtoon pitää vanhemmat työntekijät “töissä” lähinnä mentoreina? Jos he olisivat tuolloin jo virallisesti eläkkeellä, niin yrityksen kustannukset eivät merkittävästi kasvaisi.

Nonaka-Takeuchin spiraali esittää hiljaisen tiedon leviämisestä organiaatiossa. Tässä mallissa toteutetaan juuri mestari-kisälli mallia, jossa kokeneemmat työntekijät siirtävät osaamistaan nuoremmille. Tätä kutsutaan sosiaalistamiseksi ja se on tavallinen tapa harjaannuttaa työntekijöitä. Menetelmän rajoitteena voi olla osaajien määrä. Toisaalta voi kysyä mitä riskejä kisälli-malliin liittyy?

Malli on ollut käytössä vuosisatoja. Tuona aikana työmenetelmät eivät erityisesti kehittyneet ja tuottavuus polki paikallaan. Tarvitaan siis menetelmiä, jotka huomioivat jo opitun mutta ovat avoimia uusille ajatuksille ja oivalluksille. Ottamalla mallia toisten virheistä ja yrityksistä siirtää hiljaista tietoa, organisaatiot voivat kehittää menetelmiä tiedon siirtoon. Allekirjoittanut on itsekin 1990-luvun puolivälissä yrittänyt kehittää hiljaisen tiedon hyödyntämiseen menetelmän. Ajatuksena oli kehittää tietohissi. Kun järjestelmään veisi ongelman, niin se hakisi siihen organisaation kokemusperäisen ratkaisun. Ohjelmasta tuli niin massiivinen, että sen kehittäminen jäi päivittäisten haasteiden jalkoihin.

Selvää on, että ei ole olemassa yhtä ainoaa toimivaa mallia. Jossakin tapauksessa riittää mentorointi, jossakin toisessa tapauksessa organisaation on syytä kehittää tai hankkia ICT:n perustuva menetelmä tiedon keräämiseen ja jakamiseen. Suuret ikäluokat eläköityvät. Haaste opitun siirtämisestä organisaation yhteiseksi tiedoksi on ja pysyy. Ratkaisu voi löytyä ontologian ja tietotekniikan risteytyksestä.

Pertti Wathen